Walk Otaniemi eli kävellään Otaniemi

The day after tomorrow, or ylihuomenna 12.9.2019 osana Aalto Yliopiston Helsinki Design Week – ohjelmaa lähdemme – in English – taas tutkimaan. We will explore everyday surroundings with all our senses. Kas näin:

Let’s walk, talk and think together. We particularly invite students and everyone who works in Otaniemi to share what they know about the area, ranging from technical features or mythology.

Explore campus life through collective walking, and learn to see things from different perspectives.

We may find things that hinder sustainability or identify ways to enhance it.

We will take photographs and make maps, but essentially the walk is its own output as it seeks to foster creative thinking regarding the environment and the forces shaping our future. Join us to develop activist research and sustainable living in the Helsinki region.

We’ll meet at 17:00 in front of the Väre building (by Aalto University metro station). The walk will finish by 19:00 at The Test Site. You can just show up. We recommend outdoor clothing and footwear that is suitable for muddy footpaths.

This time we are:

  • Eeva Berglund, Adjunct Professor, Department of Design
  • Anna Kholina, Doctoral researcher, Department of Design

Tutkimuksesta ja kävellen oppimisen ilosta

Sen jälkeen kun viimeksi kutsuimme muita kävelemään kanssamme Narratiimina olemme kävelleet ja tarinoineet omilla tahoillamme. Olemme herkistyneet erilaisiin arkiympäristössämme tapahtuviin muutoksiin. Rauhallisesti kulkien on helppo aistia asioita, yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä.

Kauemmas katsoessamme huomaamme, että kävely, pelottavalla tavalla muuttuva ympäristö ja kehollinen oppiminen kaikissa muodoissaan ovat saaneet monet muutkin liikkeelle.

Kävely on niin erinomaista, että usein pohdimme, miten saisimme enemmän ihmisiä ja instituutioita innostumaan kävelystä. Niin hyvää se tekee, että pakkohan sitä on kehua ja siitä kertoa.

Ympäristöön ja sen muutoksiin havahtuminen on alkanut kiinnostaa muitakin kuin meitä vihreän sävyisiä aktivisteja. Yksilön keholliset kokemukset ja kävelyn mittakaavassa tapahtuva oppiminen – joita Narratiimissa on pyritty tukemaan – kiinnostavat jo mitä erilaisempia ihmisiä ja ryhmiä, mitä erilaisimmista syistä.

Viime kesän lopulla Eeva matkusti Walesiin, osallistumaan jännään paneeliin sikäläisessä maantieteen kongressissa. Paneelissa perehdyttiin yhdessä kävelemiseen tutkimusmetodina. Tai oikeastaan paneeli oli kutsu tutkia kuljeksimista, hidastelua ja miksei vetelehtimistäkin (otsikolla ’Desire lines, dawdles and drifts: Walking together as research’).

Seuraava tilaisuus yhteiselle pohdinnalle saadaan heinäkuun alussa. Eeva lähtee Puolan ja Tsekin rajalle Cieszynin kaupunkiin antropologi-kollegoiden perustaman #colleex-verkoston työpajaan. Otsikolla, The use•ful•less•ness of the experiment Anthropology and the assembly of the unexpected, tutkijat, taiteilijat ja aktivistit pohtivat, miten yhteisten tärkeiden asioiden tutkimuksessa kokeilut tuovat yhteen eri toimijoita ja miten. Sielläkin käveleminen nousee esiin useassa eri sessiossa. Koska Eeva on yksi tapahtuman järjestäjistä, tuntui luontevalta viedä sinnekin Narratiimin kokemuksia ja ajatuksia.

Tarkoitus on kertoa, mitä Narratiimi teki ja miten rakentavaa nämä tekemiset ovat olleet. Työpajan hengen mukaisesti asia esitellään avoimena kysymyksenä siinä uskossa, että keskustelu paikalle tulleiden tutkijoiden, kuraattoreiden, aktivistien ja taiteilijoiden kanssa kehittää kaikkien taitoja ja elävöittää. Opitaan kävelyn arvoista. Huomioidaan sellaisetkin arvot, joista ei saa suoritus- tai muuta merkintää tai joita ei voi muuten laskea (esimerkiksi ansioksi.) Ehkä opitaan jotain siitä, mitä meidän työpajan järjestäjien itse keksimässä uusiosanassa – use-full-less-ness – piileekään! Tai siitä, miten kehollisuus eroaa muista tavoista hahmottaa sosio-ekologisia ympäristön haavoittuvuuksia.

_DSC8499
Tutkivaa kävelyä #colleex verkoston 2017 tapaamisessa Lissabonissa. Kuvassa Rachel Harkness (kameran kanssa), Marta Morgade Salgado, Eeva Berglund, Nadine Wanono ja Camille Sineau. Valokuva: Vitor Barros.

Niinpä Cieszynissä, niin kuin Walesissa viime vuonna, otamme esiin sen, miten kaupungin väestönkasvu ja aluesuunnittelu aiheuttavat ristiriitoja, joita meidän kaikkien on kohdattava yksilöinä kehoissamme – ruuhkiin tai kiireisiin osallistumisina, purettujen rakennusten tai muun menettämisen uhan alla olevien paikkojen surullisena kaipuuna. Kerromme, mitä kaikkea näiden asioiden kohtaaminen yhdessä meille antoi.

Alustuksessamme, johon liitetään myös mini-kävely, kerromme jotain siitä uskomattomasta repertuaarista, jota kävely on.

Viittaamme myös kävelyn ja epävirallisen kartoittamisen mahdollisuuksiin. Nimittäin kartoitus eri muodoissaan kiinnostaa enemmän ja enemmän menetysten kanssa painiskelevia ihmisiä.

Vuosaari kartta 2017

Kerromme kenties yrityksistämme löytää rahoittajia, jotta pääsisimme paremmin keskittymään yhdessä kaupunkilaisten kävelijöiden kanssa helsinkiläisiin muutoksen paikkoihin.

Kerromme epätavanomaisina pidetyistä kehollisista oppimismuodoista – kävelystä, jutustelusta, eväiden nauttimisesta yhdessä – valottamaan, miten muutokset rakennuskannassa, kunnallistekniikassa tai luontokokemuksia vielä sallivilla alueilla heijastuvat ihmisten arki-elämään.

Hanna syö evästä 2016
Hanna evästauolla Meri-Rastilassa kesällä 2016

Kenties viittamme siihenkin, miten paljon rakennettua ja luonnonmukaista ympäristöä on alettu nähdä tonttimaana ja potentiaalisena voitonlähteenä heille, jotka voivat ja kehtaavat ottaa vuokraa yhteisestä ympäristöstämme.

Kuljemme siis polkuja, joita jo Situationisteina tunnetut kriittiset taiteilijat pelottavan nopeasti muuttuvassa sodanjälkeisessä Pariisissa aikoinaan harrastivat. Samanlaisia on muun muassa Marko Leppänen harrastanut Helsingin seuduilla, kuten Skutsi Huutaa –lehdessä kerroimme.

Hannan sanat, jotka julkaisimme jo Skutsi Huutaa –lehdessä, kiteyttävät jotain, jota edelleen haluamme työstää.

Muutoksesta puhuminen kävellessä oli osittain helppoa, toisaalta vaikeaa. Kävelyillemme valikoitui suurimmaksi osaksi ihmisiä, joilla monille tärkeämpää taisi olla puut kuin talot. Huoli ja turhautuminen tämän hetken kaupunkisuunnittelusta olivat usein aiheina keskusteluissa. Kollektiivinen voimattomuuden tunne jaettiin, kun työkone ajoi kävelevää joukkoamme vastaa Kruunuvuoren kapealla metsätiellä, huviloiden jäämistöt kyydissään. Miten siitä selvitään, kun muutokset lähiympäristössä todella alkavat? Toiset surevat, toiset taistelevat kovempaa, toiset katsovat muualle.

Me pyrimme vastaamaan siihen, mitä maailma meiltä juuri nyt vaatii – koko kehollamme, kävellen.

Vuosaarelaisia mittakaavoja keväisissä tunnelmissa

Narratiimi yllättyi iloisesti perjantain kävelyn suosiosta, ja kiittää kaikkia mukana olleita mahtavista tarinoista ja iloisesta tunnelmasta.

Tutkimusmatkamme pääsi alkamaan vähän yli sovitun ajan, myöhästelevien metrojunien tuotua myös kaikki keskustasta asti saapuvat Vuotalon aulaan. Kun lähdimme kierrokselle, monille kyse oli tutuista paikoista, muille Vuosaari ei ollut ennestään kuin puolituttu.

Ilahduimme siitä, miten kävelijän mittakaava avasi heti alkumetreillä kiinnostavia näkökulmia, vaikkapa Vuotaloon itseensä.

DSCF1579_sm_05052017

Joku kertoi joskus melkein joutuneensa tänne asumaan, joku toinen melkein joutuneensa Vuosaareen hartiapankki-rakentajaksi. Kymmeniä vuosia Vuosaaresta nauttineitakin oli useita.

Paikallistuntemus vei meidät  arkkitehtuuriltaan kiinnostavien kohteiden kautta herttaisille pitkospuille. Ja sieltä Lohikäärmeen puistoon.

DSCF1613_sm_05052017.jpg

Lopuksi (alla) ”skannasimme” kehomme, kuten Narratiimin kävelyillä yleensä. Kuvan ulkopuolelle jäi herttainen Villa Lill Kallvik. Juttua oli pulpunnut matkan varrella niin paljon, että edessä siintävälle Aurinkolahden rannalle asti emme ehtineet.

DSCF1670_sm_05052017.jpg

Sää suosi, tuli hyvä mieli.

Tervetuloa jatkamaan tarinointia 12.5. kun osallistumme Ihmisen mittainen Vuosaari -tapahtumaan.

Kiitos Cindy Kohtalalle hienoista valokuvista.

Kertomuksia Vuosaaresta 5.5. ja Ihmisen mittainen Vuosaari 12.5.

(Scroll down for English) Kävellään taas Vuosaaren muuttuvissa maisemissa, vaihdetaan tarinoita ja tallennetaan yhteistä historiaamme.

Kävelyn inspiroimana kerrotaan tarinoita Vuosaari-liitteeseen osaksi Skutsi Huutaa -lehteä. Kuka tahansa saa tarjota sisältöä lehteen, jota voi tällä hetkellä lukea mm. Vuotalon aulassa.

Skutsi huutaa kansi

Kävely on osa kansainvälistä Jane’s Walk-kävelyfestivaalia, missä asukkaat järjestävät kaupunkikävelyitä ympäri maailmaa: linkki tässä.

Ilmoittautuminen kävelylle suotavaa, muttei pakollista, osoitteessa info@changinghelsinki.fi tai 050 3076263 (Eeva) tai 040 7058150 (Hanna)

Kävelystä tietoa myös Facebookissa

Tule myös 12.5. Vuotalon Ihmisen Mittainen Vuosaari -tapahtumaan
Tapahtumapäivänä kerätään tarinoita ja juttuja Vuosaari-liitteeseen. Paikalla myös sanataiteilija Veera Vähämaa, joka tekee hetkessä syntyviä korvarunoja. Klo 15-18.

SAME IN ENGLISH…

Friday 5.5. we’ll be walking in fast-changing Vuosaari, exchanging stories. Inspired by walking and talking, we will collect material for a special insert for our Skutsi Huutaa (Call of the Forest) newspaper, which is currently available to view at Vuotalo. The walk will start at 5pm from the Vuotalo entrance.

The walk is part of the international Jane’s Walk network of urban walks, see their site here. (There will be another Jane’s walk on 7.7. (on Facebook)

More information via info@changinghelsinki.fi where you can also confirm your participation.

12.5. Vuotalo will host an event called ”Human-scale Vuosaari” (on Facebook) where we will also be participating. Everyone welcome!

Last year the same time the weather was like this!!

IMG_4901.jpg

Vuotalossa tarinoita muuttuvista maisemista

Kaunis kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet ääniteoksen ja rajattoman paikallislehden tekemisessä. Kävelyille tulleiden ehdotuksista tuli lehdelle myös nimi: Skutsi Huutaa. Emme ihan tarkalleen muista, mistä tai keneltä se tuli, mutta kuten niin monet hyvät jutut, asialla oli varmasti  monta tekijää.

Lehteä saa kevään mittaan Vuotalolta, Vuosaaren kulttuurikeskuksesta. Tutkimme muitakin mahdollisia jakelukanavia, vaikkei painoksemme kovin suuri olekaan.

Talon teemana on seuraavat kuukaudet ihmisen mittakaava. Iloinen yhteensattuma tarkoittaa, että Narratiimin viime kesänä itähelsinkiläisissä maisemissa vietetyt hetket lomittuvat siellä moniin muihinkin ympäristön muutoksia käsitteleviin tekoihin ja peilauksiin. Olisiko  niin, että käsittelemämme aiheet kiinnostavat helsinkiläisiä  yleisemminkin?

”Vuotalossa pohditaan tänä keväänä ihmisen ja kaupungin suhdetta – millainen on ihmisen kokoinen kaupunki, millaisia ajatuksia liittyy muuttuvaan kaupunkikuvaan tai mistä rakentuu paikan identiteetti?”

Näin kerrotaan Vuotalon omilla nettisivuilla.

Maaliskuun alusta elokuun loppuun Vuotalon galleriassa auki olevan näyttelykokonaisuuden Sea Change on suunnitellut Otto Karvonen. Ohjelma lupaa yllättävääkin kaupunkia ja sen tulevaisuutta pohtivaa (ja ehkä jopa luotsaavaa) taide-tekemistä.

Narratiimin osuus jatkuu keväämmällä. 12.5.2017 Ihmisen mittainen Vuosaari -tapahtumassa kävellään ja tarinoidaan taas. Lehteen on ainakin tulossa Vuosaari-liite. Lsätietoja tuonnempana.

sea-change-mainos

 

Kruunuvuoressa, huvilamuumioiden ja työkoneiden seurassa 24.9.

Narratiimin tällä erää viimeinen kaupunkimetsäkävely vei Kruunuvuoreen. Kohde poikkesi aiemmista siten, että siellä muutos on par’aikaa tapahtumassa; kaivinkoneet ja raivauskalusto olivat töissä lauantainakin, kun kahdeksan henkinen kävelijäporukkamme samosi metsässä ja huviloiden raunioilla. Aiemmissa kohteissa kaavamuutokset ovat toistaiseksi paperilla.

2

Laajasalon merenrannoilla, jonne Kruunuvuorikin sijoittuu, rakennetaan vauhdikkaasti. Kaikkiaan alueelle nousee n.5000 hengen kaupunginosa. Kruunuvuoren monimuotoinen metsä kallioineen on jatkumoa suunnitelmalle.

Kruunuvuorella on huvilahistoria. Suurin osa niistä rakennettiin 1800-luvun lopussa ja huvilat olivat käytössä kesänviettopaikkoina 1950-luvulle asti, jonka jälkeen alueen uusi omistaja lakkasi pitämästä rakennuksista huolta. Ajanhampaissa puuhuvilat rapistuivat, joskin muutamat olivat käytössä 2000-luvulle asti.

34

Kävelyn aikana mietittiin millaista elämä huvilakaudella on ollut. Rauniokasoista löytyi merkkejä aiemmista asukkaista, sanomalehtiä, uunien luukkuja, puutarhojen jälkiä. Kruunuvuoren keskellä, kuin nähtävyytenä, on kaunis lampi. Reittimme kiersi lammen ympäri ja matkalla näimme sen tyyneen pintaan heijastuvat ruskan värit. Kruunuvuoressa metsä on monipuolinen, siellä on lehtoa ja kangasta, paljon keloja ja lahopuuta maanrajassa. Kuulimme myös palokärjen sekä näimme närhen ja harmaa haikaran.

6

Kruunuvuori rajoittuu meren puolelta kaupunkiinpäin oleviin kallioihin, sinne retkemme tällä kertaa päättyi. Mietimme voisiko kaavaillun sillan sijaan kuljettaa ihmisiä lautoilla, kuten Suomenlinnaan. Kallioilla on kirjoituksia eri aikakausilta, vanhimmat koukeroisella kaunolla kaiverrettuja.

Kaupungin keskusta ei ole vesiteitse kaukana, mutta silti Kruunuvuoressa tuntuu kuin olisi toisessa maailmassa. Siellä luonto on ottanut vallan, kaapannut ihmisten rakennelmat kainaloonsa ja tuuditellut sammaleen peittoon. Mutta kauaa ei rauha enää Kruunuvuorella säily, uudet suunnitelmat ovat vireillä ja työkoneet toiminnassa.

Kuvat: Cindy Kohtala

7589