Tarinointia Vartiosaaressa

Helsingin kiistellyimpiin merellisiin maisemiin kuuluu ehdottomasti Vartiosaari. Laajasalon ja Vuosaaren välissä olevaan saareen ei ole siltaa. Ehkä siksi sitä ei tunneta kovin hyvin.

Ne, jotka paikan tietävät, tuntevat saaren sen huvilakulttuurista ja luonnosta, jossa on myös häkellyttävän hienot merinäköalat. Kolme soutuveneellistä kävelijöitä – mukaanlukien kaksi koiraa – ihasteli saarta aurinkoisena keskiviikko iltana 15.6.2016 Narratiimin kanssa.

vartiosaari5

Mukaan retkelle sattui ensi kertaa Vartiosaareen tutustuvia, saaressa usein käyneitä retkeilijöitä sekä yksi siellä asuvakin. Joukko oli siis mukavalla tavalla laaja tarinoiden ja kokemusten vaihtoon.

Vartiosaari on tosin tutumpi helsinkiläisille nyt kuin vielä muutama vuosi sitten, sillä esillä on ollut paljon saaren mahdollinen  kaavoittaminen asuinkäyttöön. Kaupunkisuunnitteluviraston ja päättäjien näkemyksen mukaan, Vartiosaaresta tulisi oiva uusi saaristokaupunginosa 5 000 – 7 000 asukkaalle .

Tämä tilanne antoi tietenkin oleellisesti sisältöä keskustelulle. Enemmistö kävelijöistä koki, että kaupungin suunnitelmat merkitsisivät tarpeetonta ja käsittämätöntä menetystä. Osa taas oli myönteisempi rakentamiselle; vaikka saari eittämättä on hieno, ei se nyt maailmaa kaataisi, jos sen muuttaisi kaupungiksi. Sitähän kaupunkielämä on.

Saarella huomio kiinnittyi luonnon vahvaan läsnäoloon ja siihen miten vanha huvilakulttuuri on juurtunut osaksi ainutlaatuista kokonaisuutta. Paikoitellen hoitamattomana rakennettu ympäristö ottaa betonirappusetkin takaisin itselleen. Liekö tarkoituksellista heitteille jättöä, kävelyn lomassa pohdimme.

Tarinoita kyllä riitti! Täällä on rakastuttu, surtu ja metkattu nuorena – lapsenakin. Tekisi mieli palata keräämään lisää tarinoita. Niistä ei Vartiosaaren kaltaisessa paikassa ole pulaa.